Auton "loppukatsastus"

Viimeinen katsastuspäivä oli 9. marraskuuta.... (otteita päiväkirjasta)

7.11.

Micran pohjassa on reikä, ja yritän epätoivoisesti korjata sitä. Hommasta ei kerta kaikkiaan tule mitään. En löydä tinaa, jolla yrittäisin tinata reiän umpeen. En tosin usko, että tinaus edes onnistuisi, mutta haluaisin silti kokeilla. Periaatteessa se onnistuisi, jos löytäisin pienoisporan, jolla voisi hioa reiän reunat sellaisiksi, että tina tarttuisi niihin. Kirkkaan metallin on oltava näkyvissä, ja sen on oltava puhdas ruosteesta ja liasta. En löydä myöskään pakkelia, jota vaihtoehtoisesti voisi käyttää reiän tukkimisessa. Ostin sitä varta vasten Kuopiosta jokin aika sitten. Kaikki hommat tökkäävät siihen, että tarvikkeita ja työkaluja ei löydy.

Raplasin ja rassasin Micran pohjaa. Etsin tinaa ja löysin sen lopulta. Pakkelikin löytyi. Yritin paikata erästä pientä koloa auton pohjassa, mutta tinaus ei onnistunut, eikä pakkeli tarttunut. Pakkeliprässi, joka oli suoraan kaupan jäljiltä, ei toiminut. Nykyään myydään täysin ala-arvoista roskaa. Loppujen lopuksi kävi niin, että löysin auton pohjasta lisää reikiä, joten feikkikorjauksilta putosi pohja pois.

8.11.

Kun Peugeot vapautui, lähdin Kuopioon. Ostin tarvikkeita Micran pohjan paikkaamiseen. Kävin Biltemassa ja Motonetissa, ja Puuilossa ja Lidlissä ja Maxi-Tukussa ja Kolmisopissa. Viimeksi mainitussa kävin lopuksi. Olin jo aivan lähellä sitä, kun jonkinlaisen ajatusvirheen takia ajoin vanhaa tietä vielä yhden risteyksen verran eli Tervon suuntaan kääntyvään risteykseen. Sieltä ajoin moottoritielle ja palasin takaisin kaupungin suuntaan ja Kolmisoppiin.

Iltapäivällä aloitin Micran pohjan paikkaamisen Biltemasta ostamallani halvalla hitsauslaitteella. Reikiä löytyi aina vain lisää. Puuhailu pimeässä auton alla oli aika ankeaa. Välillä kävin autotallissa vääntelemässä rautoja ruuvipenkissä. Kun autotallin lattialle tipahtaa jotain, se on siellä ja pysyy. Ruuvipenkin vivun kiristinruuvi - tai siis viputangon toisessa päässä oleva osa - putosi lattialle eikä löytynyt. Sen jälkeen ruuvipenkin osa tipahteli jatkuvasti. Se oli niin iso, että se löytyi. Yksi pahvinen pellin malli tipahti myös eikä löytynyt.

Auton pohjan paikkaaminen sujui ja ei sujunut. Pahin takaisku oli se, kun auton sisämatto syttyi palamaan. Autossa oli jo liekit pohjalla, kun avasin oven. Mattoon ehti palaa iso reikä. Takalamppuihin menevät sähköjohdot ja bensaletku eivät ehtineet palaa puhki. Menivät vain ruman näköisiksi. Pahin kaikista vahingoista oli se, kun turvavyö paloi poikki. Reikä matossa on tietysti myös ikävä asia, mutta ehkä sen saa joskus kesällä joten paikattua, kun liimaa reiän kohdalle jonkinlaisen paikan saman tyyppistä mattoa. Turvavyön sen sijaan pitäisi toimiakin.

Kello on tätä kirjoittaessani 23.24. Olen edelleen aika lamaantunut tuon jutun takia. Miksi ihmeessä en yrittänyt ottaa mattoja pois, kun hitsasin. Kävin kerran aikaisemmin tutkimassa, onko lattia kuuma mattojen alta. Hieman oli lämmin, mutta palovaaraa ei tuntunut olevan.

Vaikka ajatus Micran katsastamisesta huomenna tuntui toivottomalta, jatkoin hitsailua ja puuhailua puoli kahteen asti. Yksi paikka jäi keskeneräiseksi, koska en voinut kolistella pihassa yöllä.

9.11.

Aloitin aamulla Micran hitsaamisen ja fiksailemisen. Sain liimattua turvavyön ehjän näköiseksi ja paikattua lattiamatossa olevan reiän sukalla.

Tein hommia koko päivän, mutta pidin välillä myös taukoja. Loppuhuipennus oli se, kun pyyhin öljyt auton pohjasta ja ripottelin tuhkaa pohjaan. Puhalsin sitä paineilmalla. Haalarini olivat aivan tuhkaiset, kun makasin maassa auton alla. Ehkä tätä epätoivoista katsastusremonttia kuvaa hyvin se, että lopuksi piti kieriskellä tuhkassa.

Kolmen jälkeen lähdin ajamaan Kuopioon. Käännyn vähän matkan päässä takaisin, kun muistin, että oven saranaa piti kiristää rautalangalla. En löytänyt kuin hitsauslankaa. Kone piti käynnistää, että sain lankaa tulemaan esille. Sain ovea hieman kiristymään.

Keli oli liukas, ja Micrassa on nastattomat talvirenkaat. En voinut pitää turvavyötä päällä, koska sitä ei käytännössä ollut. Ajaminen suorastaan pelotti välillä.

Ajoin katsastusaseman viereisen rakennuksen pihaan ja heittäydyin maahan auton eteen pyyhkien moottorin pohjaa trasselilla. Sen jälkeen ajoin katsastusasemalle.

Pahaksi onnekseni auton katsasti siilitukkainen tyyppi, joka oli täysin mahdoton (kuulin myöhemmin jonkun naisen valittaneen juuri tästä samasta siilitukkaisesta tyypistä). Katsastusmiehissä on eroja, ja nyt auton kimppuun kävi pahin mahdollinen tapaus. Auto hylättiin lopulta takalokasuojan sisältä peräluukun kohdalta löytyneen ruostekohdan ja liian ohuiden jarrulevyjen takia. Huomautuksia tuli valoista ja ties mistä. Joku muu katsastusmies ei olisi edes etsinyt tuollaisia vikoja. Itsekään en ollut huomannut kyseistä ruostevauriota. Jarrulevyjen ohuuden tiesin, mutta aikaisemmin autoa ei ollut hylätty tämän takia, vaikka kerran levyjen paksuus mitattiin, ja se oli sama 8 milliä kuin nyt.

Kun lähdin ajamaan katsastuspaikalta, kuului outo kolahdus aivan kuin olisin törmännyt johonkin. Seuraavassa risteyksessä kuului uusi kolahdus, ja auto jäi siihen. Viittilöin takana tuleville autoille, että ajakaa ohi. Onnistuin työntämään auton takaisin katsastusaseman pihaan. Soitin yhden puhelun, ja sovimme, että minut haetaan illalla kunhan ehditään.

Kävelin eri puolilla kaupunkia yhteensä enemmän kuin kahdeksan kilometriä ennen kuin kyyti myöhään illalla tuli. Pienen suostuttelun jälkeen sain asiat järjestymään niin, että hinasimme Micran Tervoon. Jouduin pitämään kytkintä pohjassa koko matkan. Auton moottori oli käynnissä, jotta sisällä olisi siedettävän lämmin ja ikkunat pysyisivät sulina. Hinaaminen suorastaan pelotti välillä, koska autojen etäisyys oli lyhyt, ja tie oli liukas, ja minulla ei ollut turvavyötä, ja Micran renkaat olivat mitkä olivat.

11.11.

Aloitin Micran ruostekohdan paikkailun. Joudun käytännössä hitsaamaan sokkona, ja jälki on sen mukaista. Poltin vahingossa reikiä peltiin enkä huomannut reikiä ennen kuin lopetettuani hitsaamisen. Hitsauslasi ei himmene tarpeeksi, joten näen hitsaamani kohdan vain kirkkaana välkkeenä. Toinen ongelma on se, että en saa katsottua hitsattavaa paikkaa sopivalta etäisyydeltä, koska hitsauskypärä ei mahdu ahtaisiin paikkoihin.

Vaikka autoa hitsailinkin, sen tarina liikenteessä päättyi tähän. Ei ollut rahaa ostaa vaihdelaatikkoa. Sellaisen olisi saanut käytettynä noin 400 eurolla.